torstaina

Tää on just tätä (Elokuu 2013)

TAAS unohdin ottaa "ennen"- kuvan! Sillon, kun aloitan hurmoksessa tekemään jotakin, niin sittenhän alotan myös. Siihen vauhtiin ei kamerat ehdi mukaan, eikä kyllä käynyt edes mielessäkään.

Pääsin alkukarsintaan sinne yrittäjyyskyrssille ja se alkaakin ensi viikolla. Minulla on tässä muutama päivä aikaa flunssasta toipumiseen (enää jäljellä voimaton olo onneksi) ja kotona onkin pakko saada muutama juttu tehtyä ennen kurssin alkua, jotta keskittymistä ei sitten häiritse ajatuksissa ne "pitäis, pitäis, pitäis" asiat.

Yksi näistä prjojekteista on olohuoneen pöydän vahaaminen. Vanha pinta imaisee kaiken lian ja kosteuden jo itseensä ja uusi pinta on tarpeen. Väriksi valikoitui yllätys yllätys pimpelipom - - - - - HARMAA! Tässä kohtaa isäni repisi pelihousunsa, nauraisi minulle ja laulaisi "harmaa on hyvä väri" laulua, jonka on kuullut radiosta. "Etkö vieläkään ole kuullut sitä kappaletta?". "Kuuntelehhan se sieltä koneista, mitä sinulla on!".

En kuuntele. Piste. :D Koska se saattaisi pilata koko vitsin ja kuuntelen mielummin tuon hauskan jutun hänen suustaan joka kerta, kun jotakin harmaata meille ilmestyy tai ehdotan jonkin asian maalaamista. Tää rupee kyllä olemaan jo aika kulunut juttu, mutta kyllä se vaan edelleen putkahtelee suusta itse kultakin.. Arvatkaapas minkä väriset tuli mökin vanhasta saunasta ja kesäkeittiöstä?!? ;)

No, mutta asiaan. Olen siis poistanut sohvapöydästä vanhan vahan ja laittanut uutta pintaan. En ole ennen vahannut ennestään käsiteltyä tuotetta ja tämä harmaa vahakin on uusi tuttavuus. Osmo Coloria olen aiemmin kokeillut uuteen puupintaan, mutta tämä Bloom puuvaha on uusi tutavuus ja mielenkiinnolla odotan lopputuloksen näkemistä! Ensimmäisen kerroksen jälkeen tulos näyttää todella peittävältä ja pinta tuntuu omituisen matalta ja karhealta, en ole vielä varma oikein pidänkö siitä. Toivottavasti kevyen hionnan ja toisen kerroksen jälkeen pinnasta tulee vahamaisempi, koska se vahamainen tuntu kädessä on se jota tavoittelen ja miksi halusin pinnan nimenomaan vahata, enkä lakata.

Sävy itsessään sopii meille, kun nakutettu, mutta hivenen olen pettynyt tuohon peittävyyteen. Puun väri olisi hieman saanut loistaa alta. Pelkona onkin, että pinnasta tulee maalatun tai muovisen oloinen. Sen näkee sitten valmistuttua! Nyt ei muuta, kun hiomaan ja vahailemaan pintakerrosta!


Edit. Ainiiiiiin! Likan kotiudutua eilen hoidosta, kävimme keskustelua pöydän uudesta ulkomuodosta.

Likka: "Äiti, mie en tykkää, ku sie aina maalaat kaikki harmaaks."

Minä: "Ai, no mites se silleen? Minkäs värinen se ois pitäny olla?"

Likka: "Höh, no vaaleenpunanen!"

Minä: "No niinpä tietysti" :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti