Pitkään olen miettinyt ja pyöritellyt kaapissa jemmaamiani pieniä pitsiliinoja ja reunanauhoja. Mihin niitä laittaisin ja mitä niillä tekisin. Arvostan suuresti pitsin nyplääjiä, vaikka itse en sellaisia tykkää yhtään tehdä. Ehkäpä juuri siitä syystä, kun itseltä sellainen pieni näpertäminen ei luonnistu lainkaan, eikä intokaan oikein riitä. Noh, ne pienet tilkut jäivät vielä kaapin perukoille odottamaan inspiraatiota, mutta äidiltäni sain mummon tekemän päiväpeiton, tyynynpäällisen, pöytäliinan ja verhokapan. Jokainen oli ilmeisesti eri aikojen kalastajanlankaa, sellasita hieman eläneen kellertävää luonnonvalkoista. Sellaisenaan pitsit eivät meille päätyisi varmaan koskaan, koska moneen kertaan niistä olen haaveillut, mutta se väri jotenkin aina lopulta laittanut vastaan. Tällä kertaa äiti heltyi, koska mitäpä ne pitsit siellä kaapin perukoilla tekisivätkään, eihän niitä kukaan siellä ihastelisi tai arvostaisi. Sain luvan kokeilla värjäämistä.
Niimpä astelin kauppaan pesukonevärejä etsimään ja harmikseni en löytänyt yhtään hyvää harmaata kaupasta!? Kuinka voi olla? Eikö ihmiset värjää harmaaksi mitään? Kummallista ja harmillista. Kuitenkin pitkämietteisenä ihmisenä, en uskaltautunut valitsemaan haluamaani kirkasta väriä vaan päätin pamauttaa jollakin myyrän harmaalla, joka osoittautui huonoksi valinnaksi. Harmaa olikin ruskea ja tulos, aivan kamala. Seuraavana testinä tummanharmaa, mutta se puolestaan veti ihan liian siniseksi, ihan kauhee yhdistelmä tähän talouteen. Niimpä siis, mikäs sen sopivampi, kuin musta. Musta sopii kaikkeen, eikö vain?
Noh, seuraavana mietinkin, että mitä ihmettä teen päiväpeitolla, joka sopii yhden hengen sänkyyn? Mitä teen verhokapalla, kun sellaisia ei ole tullut ikinä käytettyä? Mitä teen pöytäliinalla, kun niitäkin tulee käytettyä vain juhla aikaan ja harvemmin noin tummanpuhuvaa sentään. Tyynyliina kuitenkin kelpaa sellaisenaan ja sille onkin tehtävä valkoinen tyyny korostamaan pitsin kuviota.
Mietinnän jälkeen loput mustat pitsit siirtyivät vaatehuoneeseen odottamaan paikkaa, jonne ne laitetaan. Eli sinne joskus olevaan omaan valkoiseen taloon. Joka on valkoinen sisältä. Tämä vuokra-asunto ei sitä ole ja tänne ne eivät vielä sovi. Kuitenkin pitsit ovat useasti mielessä ja välillä niitä on hypisteltävä. Pääsivät ne yksiksi lempiasioistani kotona, vaikka eivät esillä vielä kaikki olekkaan.
Ensimmäisessä kuvassa väri on lähempänä luonnollista. Se on sysimusta. Kuvassa tyynyliina, jonka silälle laitoin osaksi testikuvaan valkoisen liian ison sohvatyynyn. Toisessa kuvassa ihana päiväpeitto, ihanan yksinkertaisella kuviolla.
Pakko vielä lisätä tähän loppuun, että haaveissa olisi vielä eräs ruusukuvioinen päiväpeite äidin kaapista, jonka voisin laittaa Likan tulevaan huoneeseen ja värjätä sinne sopivalla hieman kirkkaammalla värillä. Nyt, kun tässä tuli harjoiteltua muutaman kerran noiden värivaihtoehtojen kanssa... Jäämme odottelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti