Sukulaisista löytynyt kaatopaikkapaikkaansa odottanut kulunut n.80-l puhelinpöytä osui silmiini. Se oli himmeän maalipintansa kera, hyvin vaisu. Kultaiset pyöreät vetimet tekivät siitä hieman mauttoman näköisen. Pinta oli monin paikoin saanut vesivahinkoja päällä olleista kukkaruukuista. Näin tässä kuitenkin muodoltaan potenttiaalia ja karismaa.
Hiomisen, pakkeloinnin, maalaamisen ja kahvojen vaihtamisen jälkeen siitä kuoriutui valioyksilö! Loppusilauksena ompelin istuinosaan pehmusteen, jonka väritys sopii eteisen kattokruunuun ja peilin karmeihin hyvin. Se kiiltelee hieman kultaa, vaikka ne vanhat vetimet olivatkin makuuni hieman överit...
